Olen tutkinut mieltä, muutosta, käyttäytymistä, tietoisuutta ja ihmisen kokemusta yli 20 vuoden ajan — samalla tarkastellen myös sitä, miksi tietyt ilmiöt ja elämän rakenteet näyttävät toistavan itseään ihmisestä riippumatta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä enemmän aloin huomata ristiriitoja myös siinä tavassa, jolla manifestoinnista nykyään puhutaan. Ehkä juuri siksi kirjoitan tästä nykyään hyvin eri tavalla kuin moni muu.
Olen itsekin ollut pitkään saman ajattelumallin sisällä, jossa todellisuuden ajateltiin muuttuvan ensisijaisesti ajatusten, tunnetilan ja “oikean värähtelyn” kautta. Olen lukenut, tutkinut, kouluttautunut ja kokeillut erilaisia metodeja. Seurannut manifestointiin, mieleen, tietoisuuteen ja ihmisen potentiaaliin liittyviä näkökulmia vuosikausia. Ja kyllä — välillä asiat näyttivät toimivan.
Elämässä tuli vaiheita, joissa tuntui siltä, että kaikki loksahtaa paikoilleen lähes itsestään. Oikeita ihmisiä ilmestyi oikeaan aikaan. Tilaisuuksia avautui. Asiat etenivät tavalla, joka tuntui erilaiselta kuin ennen. Ymmärrän täysin, miksi niin moni kiinnostuu manifestoinnista. Moni on oikeasti kokenut jotain ja juuri siksi aiheesta on myös vaikea keskustella rehellisesti.
Heti jos joku kyseenalaistaa nykyisen manifestointipuheen, keskustelu ajautuu helposti kahteen ääripäähän. Joko et “osannut manifestoida oikein” tai sitten et ymmärtänyt koko asiaa. Entä jos ongelma ei olekaan siinä? Entä jos koko keskustelu on jäänyt liian yksinkertaiselle tasolle?
Tämä alkoi kiinnostaa minua erityisesti siinä vaiheessa, kun huomasin jotain hyvin ristiriitaista. Vaikka ihminen tekisi paljon sisäistä työtä… vaikka hän oppisi tunnistamaan uskomuksiaan… vaikka hän harjoittelisi tietoisuutta… silti samat teemat saattoivat alkaa toistaa itseään uudelleen. Eri muodossa ehkä, mutta tunnistettavasti.
Sama riittämättömyys.
Sama kuormitus.
Sama epävarmuus.
Sama tunne siitä, että jokin elämässä ei oikeasti muutu pysyvästi.
Tätä ei yleensä haluta sanoa ääneen, koska manifestointikulttuuri rakentuu usein ajatukselle, että jos jokin ei toimi, ongelma on yksilössä. Et ollut tarpeeksi korkeassa värähtelyssä. Et uskonut tarpeeksi. Et päästänyt irti. Et ollut linjassa.
Mitä enemmän olen vuosien aikana tutkinut ihmisen toimintaa, käyttäytymistä ja havaintojen rakentumista, sitä enemmän olen alkanut nähdä, että asia voi olla paljon monimutkaisempi. Ihminen ei nimittäin elä suorassa todellisuudessa. Hän elää jatkuvasti oman tulkintajärjestelmänsä sisällä ja juuri tämä tekee koko aiheesta paljon kiinnostavamman kuin pelkkä “ajatukset luovat todellisuuden” -keskustelu.
Usein puhutaan siitä, että ajatukset muuttavat elämää. Paljon harvemmin pysähdytään kysymään, mistä ajatukset itse asiassa syntyvät. Mikä rakentaa sen tavan, jolla ihminen näkee maailman? Mikä ohjaa sitä, mihin huomio tarttuu? Mikä alkaa tuntua mahdolliselta ja mikä mahdottomalta?
Moni yrittää muuttaa elämäänsä vaihtamalla ajatuksia, samalla kun koko havaintorakenne pysyy ennallaan ja silloin myös lopputulos alkaa usein rakentua saman logiikan ympärille.
Tämä näkyy käytännössä jatkuvasti. Ihminen vaihtaa työpaikkaa ja päätyy jälleen kuormittumaan samalla tavalla. Parisuhde vaihtuu, mutta sama dynamiikka alkaa vähitellen rakentua uudelleen. Elämäntilanne muuttuu hetkeksi, mutta sisäinen kokemus pysyy yllättävän samanlaisena.
Kyse ei välttämättä ole siitä, että ihminen “manifestoi väärin”. Kyse voi olla siitä, että sama näkymätön rakenne rakentaa todellisuutta jatkuvasti uudelleen — eri ihmisillä, eri tilanteissa ja eri ympäristöissä.
Juuri tässä kohtaa koko keskustelu alkaa muuttua paljon syvemmäksi kuin yksittäiset manifestointitekniikat.
Moni olettaa helposti, että jos ihminen työskentelee näiden teemojen parissa ammatikseen, hän olisi automaattisesti kaiken tämän ulkopuolella. Todellisuudessa usein käy päinvastoin. Mitä pidempään jotain ilmiötä tutkii, sitä enemmän alkaa nähdä myös sen ristiriitoja.
Itselleni yksi suurimmista oivalluksista oli ymmärtää, kuinka paljon nykyinen manifestointipuhe perustuu lopulta kontrolliin.
Vaikka puhutaan vapaudesta, vastaanottamisesta ja virtaamisesta, pinnan alla moni yrittää jatkuvasti hallita: ajatuksiaan, tunnetilojaan, reaktioitaan, “värähtelyään”, todellisuuttaan ja niistä syntyy helposti loputon projekti.
Aina löytyy uusi tapa yrittää korjata itseään. Uusi metodi, uusi tekniikka, uusi “tietoisuus”. Silti moni on sisäisesti uupunut, koska jatkuva itsensä tarkkailu ei välttämättä ole sama asia kuin todellinen muutos.
Tämä oli yksi suurimmista syistä siihen, miksi aloin lopulta kyseenalaistaa koko keskustelua paljon syvemmin. Entä jos ihminen ei tarvitse enää lisää tekniikoita? Entä jos olennaisempaa olisi nähdä, mistä käsin koko yritys muuttua tapahtuu?
En sano tätä siksi, että manifestointi olisi “valetta”. Enkä siksi, etteikö ihmisen tietoisuudella olisi vaikutusta. Totta kai on. Huomio vaikuttaa havaintoihin. Uskomukset vaikuttavat käyttäytymiseen. Sisäinen tila vaikuttaa siihen, mitä ihminen huomaa ympärillään ja millaisia päätöksiä hän alkaa tehdä. Mutta tästä on vielä pitkä matka ajatukseen, että ihminen hallitsisi todellisuutta täydellisesti oikealla tunnetilalla.
Tässä kohtaa koko manifestointikeskustelu alkaa näyttää hyvin erilaiselta. Kyse ei välttämättä ole siitä, että ihminen hallitsisi todellisuutta ajatuksillaan tai oikealla tunnetilalla. Paljon olennaisempaa voi olla se, miten sisäinen tila alkaa vähitellen vaikuttaa siihen, mitä ihminen näkee, mitä hän pitää mahdollisena ja millaisia valintoja hän alkaa tehdä. Kun tapa nähdä maailma muuttuu, myös elämä alkaa usein rakentua eri tavalla. Silloin manifestointi ei enää näyttäydy pelkästään tekniikkana tai “universumin lakina”, vaan paljon monimutkaisempana suhteena ihmisen, havaintojen ja todellisuuden välillä
Kun tämän alkaa todella ymmärtää, koko manifestointikeskustelu muuttuu. Silloin ei enää riitä kysymys:
“Mitä haluan elämässäni?” Paljon tärkeämmäksi alkaa nousta: “Minkä rakenteen sisältä koko elämäni rakentuu?”
Tämä oli yksi syy siihen, miksi kirjoitin aiheesta kirjan Manifestoinnin kaninkolo. Manifestoinnin kaninkolo tekee näkyväksi ne sisäiset rakenteet, jotka ohjaavat elämääsi paljon syvemmältä kuin olet ehkä koskaan huomannut. Kun ne tulevat näkyviksi, myös tapa reagoida, tehdä päätöksiä ja rakentaa omaa elämää alkaa muuttua.
Kirjan rinnalle syntyi myös tehtäväkirja niille, jotka haluavat pysähtyä tarkastelemaan omaa ajatteluaan, kontrolliaan, reaktioitaan ja sisäisiä rakenteitaan hieman rehellisemmin.
Joskus suurin muutos ei ala siitä, että opit uuden tekniikan – vaan siitä, että alat ensimmäistä kertaa nähdä rakenteen, jonka sisältä olet yrittänyt muuttua koko elämäsi ajan.
E-kirjaan tästä
NeuroMuutos™ sivuille tästä: https://www.neuromuutos.fi/
Previous Post
Next Post