Mielenterveyttä on totuttu katsomaan yhdestä suunnasta. Ajatukset, tunteet ja kokemukset. Kyllä, ne ovat totta ja nyt rinnalle on nousemassa toinen näkökulma, joka ei enää mahdu sivuun. Kansainvälisessä tiedejournalismissa – esimerkiksi New Scientistin tuoreessa kansijutussa – nostetaan esiin ajatus, joka on yhtä aikaa yksinkertainen ja radikaali: entä jos mielenterveys ei ole vain “mielen asia”, vaan myös aivojen energiakysymys? Tämä ei ole enää pelkkä yksittäinen ajatus tai marginaalinen teoria. Yhä useampi tutkija ja kliinikko tarkastelee mielenterveyttä myös tästä näkökulmasta.
Yksi tunnetuimmista nimistä tämän suunnan taustalla on psykiatri Chris Palmer, joka on tuonut esiin niin sanotun metabolisen lähestymistavan mielenterveyteen – eli ajatuksen siitä, että aivojen energiantuotannon häiriöt voivat näkyä psyykkisinä oireina.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Kyse ei ole siitä, että ruokavalio “parantaisi” kaiken, vaan tästä: aivot ovat elin ja kuten kaikki elimet, ne tarvitsevat toimivaa energiaa. Jos energiantuotanto häiriintyy: hermosto kuormittuu, säätely heikkenee, mieliala alkaa elää omaa elämäänsä. Tätä näkökulmaa kutsutaan nyt yhä useammin metaboliseksi lähestymistavaksi mielenterveyteen. Se ei korvaa muuta, mutta se laajentaa kuvaa.
Miksi tästä puhutaan nyt?
Tutkimuksissa ja käytännön työssä on nähty jotain kiinnostavaa: kun aivojen energiantuotanto muuttuu, myös ihmisen kokemus itsestään voi muuttua. Yksi esimerkki tästä on ketogeeninen ruokavalio, jota tutkitaan parhaillaan mm. masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja jopa vakavien psykoosisairauksien, kuten skitsofrenian yhteydessä. On hyvä huomata, että ketogeeninen ruokavalio ei ole mikään uusi ilmiö. Sitä on käytetty lääketieteessä jo vuosikymmeniä, erityisesti epilepsian hoidossa. Se, mikä on uutta, on tapa, jolla sitä nyt tarkastellaan: ei painonhallinnan näkökulmasta, vaan aivojen toiminnan ja mielenterveyden näkökulmasta. Ei trendinä, vaan terapeuttisena työkaluna.
Mutta tämä ei ole yksinkertainen ratkaisu
On tärkeää sanoa tämä suoraan: tämä ei ole ohje, eikä pikaratkaisu. Sama asia, joka voi tasapainottaa, voi myös horjuttaa. Siksi kansainvälisessä työssä – kuten Chris Palmerin kaltaisten kliinikoiden toimesta – korostetaan: yksilöllisyyttä, tilannearviota sekä ammattilaisen ohjausta. Kyse ei ole siitä, että yksi malli sopisi kaikille, vaan siitä, että ymmärretään mitä ollaan tekemässä ja miksi.
Miksi tämä kiinnostaa minua
Olen työskennellyt ihmisten kanssa yli 20 vuotta ja yksi asia on ollut alusta asti selvää: ihmistä ei voi jakaa osiin. Ei kehoa ilman mieltä, eikä mieltä ilman kehoa. Silti käytännössä näin usein tehdään. Mieli hoidetaan erikseen, keho erikseen ja kokonaisuus jää väliin. Siksi tämä suunta tuntuu merkitykselliseltä. Ei siksi, että se olisi “uusi totuus” vaan siksi, että jotain on puuttunut.
Kysymys, jota ei voi enää ohittaa
Entä jos osa siitä, mitä kutsumme “mielenterveydeksi”, onkin kehon tapa kertoa, että jokin ei toimi? Ei kaikki, mutta osa ja jos näin on, onko meillä varaa katsoa sitä vain yhdestä suunnasta? Tämä ei ole kannanotto yhden menetelmän puolesta, tämä on huomio. Suunnasta, joka on nousemassa.
ja ehkä myös muistutus: kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin yksittäinen osa.
Jos tämä näkökulma herätti sinussa ajatuksia, voit tutustua tarkemmin tapaani lähestyä muutosta NeuroMuutos-valmennuksessa tai kirjoittamissani e-kirjoissa.
NeuroMuutos sivuille tästä: https://www.neuromuutos.fi/
Kirjoittamiini e-kirjoihin pääset tutustumaan tästä: https://payhip.com/NeuroMuutos
Previous Post
Next Post