Meillä jokaisella on tarinoita, joita kerromme itsellemme. Ne voivat liittyä työhön, ihmissuhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen, terveyteen tai siihen, millaiseksi olemme oppineet kokemaan itsemme. Usein nämä tarinat sisältävät toistuvia sanoja: “Minä olen aina se, joka tekee liikaa.” “Minun on pakko kantaa vastuu kaikesta.” “En voi koskaan onnistua, koska elämäni on ollut niin vaikea.” Tarina antaa meille selityksen, turvan ja jopa identiteetin. Se kietoo meidät peittoonsa, vaikka tuo peitto olisi raskas ja kulunut. Miksi raskas tarina voi tuntua turvallisemmalta kuin muutos? Koska se on tuttu, se on ollut vierellämme vuosia. Se tuntuu jopa kodilta.
Tunnettu kärsimys on tutumpaa kuin tuntematon vapaus
Kun pidämme kiinni vanhasta tarinasta, tiedämme tarkalleen, mitä saamme. On lohdullista sanoa itselleen: “Minä olen väsynyt, koska työni on liikaa.” Tai: “Minä olen yksinäinen, koska parisuhteeni ei toimi.” Näissä sanoissa on tietty ennustettavuus. Ihminen tietää, mitä saa, kun hän nimeää syynsä, mutta jos hän jättäisi tuon tarinan, hän joutuisi astumaan tyhjyyteen: “Jos tämä ei olekaan syy, niin mikä sitten on?”
Tyhjyys pelottaa enemmän kuin tuttu tuska
Tyhjyys haastaa meidät. Se vie pois selityksen, se pyytää meitä katsomaan peiliin ilman vanhaa tarinaa ja tuo näky voi tuntua musertavalta. Identiteetin muutos tuntuu kuolemalta
Kun ihminen alkaa irrottautua tarinastaan, hän kohtaa ehkä kaikkein syvimmän pelon: mitä jos minä en olekaan se, joksi olen itseni aina ajatellut? Identiteetin muutos tuntuu kuolemalta. On helpompaa pysyä raskaassa identiteetissä, kuin kokea identiteetin hajoaminen ja syntyä uudeksi. Vanhan minän kuolema voi tuntua kuin astuisi pimeään ilman varmuutta siitä, että valo löytyy. Ja silti, juuri tässä tilassa, tyhjyydessä ja epämukavuudessa, todellinen muutos tapahtuu.
Kun tarina ei enää kanna
Moni meistä pitää kiinni tarinasta niin kauan, että sen jokainen sävy, tuska ja toisto tulee läpikäydyksi. Eräänä päivänä huomaa, ettei sama selitys enää kanna. Se, mikä ennen tuntui turvalliselta, ei enää tuo lohtua. Vanha tarina alkaa tuntua tyhjältä ja sisimmässä nousee hiljainen kysymys: “Entä jos elämä voisi olla toisenlaista?” Tämä on käännekohta, ei pakotettu päätös, vaan sisäinen liike. Ihmeitä tapahtuu, kun halu muuttuu vahvemmaksi kuin pelko. Ihmeitä tapahtuu vasta, kun tarina on ajettu loppuun. Silloin ihminen ei enää tyydy toistamaan vanhaa draamaa, vaan alkaa kurottaa kohti jotain, mitä ei vielä täysin tunne. Se on hetki, jolloin hän sanoo: “Haluan kokea keveyttä, rauhaa ja vapautta, en enää vain toistaa samaa vanhaa kertomusta.” Tämä ei ole helppo hetki, mutta se on todellinen uuden alku. Silloin avautuu tila, jossa muutos voi juurtua ja elämä alkaa värähdellä uudella taajuudella.
Kutsu uuteen värähtelyyn
Ehkä sinäkin tunnistat tarinan, jota olet kantanut liian pitkään. Ehkä huomaat, että se on pitänyt sinut turvassa, mutta samalla sidottuna. Voi olla, että sisimmässäsi kuiskaa jo toisenlainen ääni: “Onko tämä todella kaikki, mitä elämäni voi olla?” Jos tuo ääni on alkanut herätä, olet valmis askeleeseen, jota et enää voi jättää kuulematta. Sinun ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia, riittää, että olet valmis katsomaan tyhjyyteen ja antamaan uuden syntyä. Tämä on hetki, jossa NeuroMuutos™ voi tukea sinua. Tieteeseen pohjautuva, mutta käytännönläheinen työskentely auttaa sinua näkemään vanhan tarinan ja löytämään sen tilalle uuden. Muutoksen, joka ei jää vain ajatuksen tasolle, vaan juurtuu tunteisiin, kehoon ja identiteettiin.
Varaa aika NeuroMuutos™-tapaamiseen ja astu siihen tilaan, jossa vanha tarina ei enää määritä sinua. Löydä uusi minä, joka on ollut sinussa koko ajan odottamassa.
Ajanvaraukseen tästä: https://booksalon.fi/tmi-susanna-ihalainen
Lue lisää täältä: https://www.neuromuutos.fi/
Previous Post