Tämä ei ole kaunis teksti. Tämä ei ole lempeä halaus. Tämä on kohta, jossa joko näet tai jatkat samaa. Jos haluat oikeasti muutosta, tämä on se hetki, jossa homma muuttuu epämukavaksi: sinun pitää lopettaa paskan puhuminen itsellesi. Ei vähän vähemmän, ei paremmalla tavalla vaan lopettaa.
Tämä ei ole se, mitä luulet
Et ole jumissa siksi, että elämä olisi sinua vastaan. Et ole jumissa siksi, että sinulta puuttuisi tietoa. Et ole jumissa siksi, että et olisi yrittänyt tarpeeksi. Ongelma ei ole yrityksen määrä. Ongelma on se, mitä teet koko ajan. Se, mitä sanot itsellesi ja teet sitä koko ajan.
Tarina, jota et kyseenalaista
“Mun elämä on aina ollut tällaista.”
“Mä olen tällainen ihminen.”
“Mulle ei vaan tapahdu…”
“Mä en voi, koska…”
Nämä eivät ole vain ajatuksia, nämä ovat rajoja. Kun toistat niitä tarpeeksi kauan, niistä tulee tapa nähdä maailma. Sen jälkeen et enää huomaa, että toistat samaa kehää. Et pysähdy niiden kohdalla. Et kyseenalaista niitä. Pidät niitä lähtökohtana.
Tässä kohtaa huijaat itseäsi
Sanot haluavasi muutosta, mutta samaan aikaan pidät kiinni siitä, mikä estää sen. Se näkyy siinä, mitä toistat. Samat lauseet, samat selitykset. Samat johtopäätökset ja joka kerta kun toistat ne, vahvistat sitä todellisuutta, josta yrität päästä pois. Tämä ei ole sattumaa, tämä on kaava.
Et ole jumissa – pidät itseäsi siellä
Tämä on se kohta, jota et halua katsoa, koska silloin syy ei ole enää ulkopuolella. Se on siinä, mitä teet itse. Sinä jatkat tätä. Samat sanat, samat tulkinnat, sama tarina. Ja niin kauan kuin se jatkuu, mikään ei liiku. Ei, vaikka kuinka yrittäisit.
Miksi pidät siitä kiinni
Koska se tuntuu turvalliselta, vaikka se ei vie eteenpäin. Tarina antaa sinulle: syyn pysyä paikallasi, luvan olla muuttumatta, selityksen olla ottamatta riskiä. Se tekee yhdestä asiasta helppoa: sinun ei tarvitse kohdata sitä, mitä et halua nähdä ja siksi pidät kiinni tarinoistasi, vaikka ne maksavat sinulle enemmän kuin myönnät.
Muutos ei ala siitä, mitä luulet
Et muutu siksi, että ymmärrät lisää. Et muutu siksi, että analysoit itseäsi paremmin. Et muutu siksi, että löydät vielä yhden oivalluksen. Se kaikki voi tuntua hyvältä, mutta se ei muuta mitään, koska se ei koske siihen kohtaan, jossa tämä oikeasti tapahtuu.
Muutos alkaa katkaisusta
Ei oivalluksesta vaan katkaisusta. Se hetki, kun: et enää selitä, et enää puolusta, et enää toista – on se hetki, jossa jokin oikeasti muuttuu ja se tuntuu paskalta. Tyhjältä, epävarmalta, hiljaiselta ja juuri siksi palaat takaisin. Takaisin siihen, mikä on tuttua. Takaisin siihen, mikä tuntuu varmalta, vaikka se pitää sinut paikallasi. Tässä kohtaa palaat takaisin. Et siksi, ettet tietäisi, vaan siksi, että et lopeta. Tämä tapahtuu uudestaan ja uudestaan.
Tämä ei ole tiedon puute
Voit etsiä vastauksia. Voit yrittää ymmärtää vielä vähän paremmin, mutta mikään ei muutu, koska tämä ei ole tiedon puute. Tämä on toiminnan puute siinä yhdessä kohdassa. Siinä, jossa sinun pitäisi lopettaa. Tässä on se, mitä välttelet Ei se, mitä tapahtui. Ei se, mitä muut tekevät vaan se, mitä sinä jatkat. Se sama puhe, se sama tarina. Se sama tapa pitää kiinni.
Tässä kohtaa sinulla on kaksi vaihtoehtoa
Voit sulkea tämän sivun ja jatkaa samalla tavalla kuin ennen. Jatkaa sitä samaa puhetta, samaa selittämistä, samaa tapaa pitää kiinni. Tai voit katsoa suoraan sitä, mitä et ole halunnut nähdä. Niin kauan kuin et lopeta, mikään ei muutu.
Viimeinen asia
Tämä ei ole mukava kohta. Siksi se ohitetaan. Mutta jos tämä osui, tunnistat sen itsessäsi.
Previous Post
Next Post