Entä jos universumi ei olekaan sinua vastaan?
Tuntuuko joskus siltä, kuin maailma olisi sinua vastaan. Pienet asiat ärsyttävät, ihmiset ohittavat sinut, tilaisuudet menevät ohi ja jokin sisälläsi huokaisee: “Tämä nyt vaan on mun kohtalo.”
Mutta entä jos se ei ole kohtalo?
Entä jos se on tarina, jonka aivosi ovat rakentaneet ja joka ei ole totta?
Jokin aika sitten törmäsin ajatukseen, joka jäi pyörimään mieleeni: ”Universumi ei ole salaliitossa sinua vastaan, juonittelette aivojesi kanssa sinua itseäsi vastaan, kertomalla valheita ja etsimällä niitä vahvistavia todisteita.” Tämä ilmiö tunnetaan nimellä vahvistusvinouma (confirmation bias). Se tarkoittaa sitä, että aivomme suodattavat todellisuutta sen mukaan, mihin uskomme – eivät sen mukaan, mikä on totta. Jos kannat sisälläsi uskomusta siitä, ettet ole tarpeeksi, aivosi alkavat etsiä “todisteita”, jotka vahvistavat juuri sen. Silloin katseesi jää kiinni niihin tilanteisiin, joissa sinut ohitettiin, unohdettiin tai kritisoitiin. Et ehkä edes huomaa kaikkia niitä hetkiä, joissa sait kiitosta, hyväksyntää tai mahdollisuuden – koska ne eivät sovi siihen tarinaan, jonka aivosi ovat virittäneet.
Aivosi eivät etsi totuutta – ne etsivät tuttua
Aivot rakastavat ennakoitavuutta. Niille tuttu on turvallista, vaikka se tuttu olisi täynnä itseä pienentäviä ajatuksia. Sen sijaan että etsisit uutta näkökulmaa, mielesi saattaa jäädä pyörimään siihen, minkä se on oppinut joskus aiemmin – ehkä vuosia sitten, ehkä jonkun toisen ihmisen tarinan pohjalta. Se ei tee sinusta epäonnistunutta. Se tekee sinusta inhimillisen ja se avaa myös oven muutokselle.
Entä jos mikään ei ole sinua vastaan?
Ehkä elämä ei yritäkään estää sinua. Ehkä se vain odottaa, että alat nähdä, miten paljon vanhat uskomukset värittävät nykyhetkeäsi. Miltä näyttäisi arki, jossa et enää automaattisesti epäilisi itseäsi? Mitä alkaisi tapahtua, jos aivosi virittyisivät näkemään mahdollisuuksia – eivät uhkia? Millainen versio sinusta alkaisi nousta, jos mielesi ei jatkuvasti palauttaisi sinua vanhaan? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joiden äärelle palaan yhä uudelleen työssäni ja juuri siksi kirjoitin tämän blogin. Et ole rikki, mutta saatat katsoa itseäsi linssien läpi, jotka eivät enää palvele sinua.
Oletko valmis tarkentamaan näkökulmaa?
Ehkä mikään ei muutu hetkessä ja joskus riittää, että yksi ajatus muuttuu ja siitä alkaa aivan uusi suunta. Jos jokin tässä kirjoituksessa herätti pohtimaan, miten omat ajatukset värittävät arkea enemmän kuin olit tajunnut, se on jo ensimmäinen askel kohti muutosta.
Jos tuntuu, että kaipaat tukea ajatusten selkeyttämiseen, voit varata ajan keskusteluun tästä: https://booksalon.fi/tmi-susanna-ihalainen
Olen täällä, kun olet valmis tutkimaan, mikä on totta – ja mikä vain vanhaa tarinaa.
Previous Post
Next Post